Wednesday 24 September 2014

Arjessa

Kuuntelin hengästyneenä pääkaupunkiseudulla asuvan ystäväni jutustelua tyttärensä harrastuksista. 10 –vuotias tytär harrastaa arki-iltoina balettia, pianon ja klarinetin soittoa sekä opiskelee musiikin teoriaa. Neljä vuotta nuorempi sisko käy balettitunneilla ja soittaa trumpettia. Yhtenä arki-iltana perhe on kotona viettäen laatuaikaa eikä singahtele ympäri kaupunkia harrastusten perässä. Tähänkö on tultu?

Mikä on sopiva määrä harrastuksia alakouluikäiselle?

Joidenkin mielestä 4 harrastusta viikossa ei ole liikaa kun taas omasta mielestä vähempikin riittää. Lastenpsykiatri Jari Sinkkonen sanoo, että lapsen tuntemiseen ei riitä pelkkä laatuaika, vaan etusijalla on perheen kanssa vietetty arki. Perheen yhteinen puuhastelu kotiaskareiden parissa antaa hyvän tilaisuuden keskustella kiireettömästi päivän kuulumisista ja mieltä painavista asioista.

Sinkkonen korostaa pienen lapsen itsetunnon olevan muutakin kuin kannustamista, kiittämistä ja kehumista. Sen kehittymiseen vaikuttaa fyysinen kosketus (vaikka istuminen sylikkäin televisiota katsoessa), kaunis katsominen ja ihailu vain siksi, että kyseessä on ihana tyttö tai poika. Lapsen voisi vaikka herättää aamuisin kuiskaamalla hiljaa korvaan: “Olet suloinen”.

Entä mikä on aikuisten yleisin väärinkäsitys lapsista? 

Sinkkosen mielestä se, että aikuiset kuvittelevat lapsen olevan pienikokoinen aikuinen. Lapsi on höperö ja häntä pitää suojella. Kymmenvuotias on vielä kamalan pieni eikä hänen vielä tarvitse osata kaikkea. Lapsen voi antaa olla omatoiminen mutta on hölmöä ottaa tavoitteeksi omatoimisuus mahdollisimman pienenä. Vaikka kaverit liikkuvatkin yksin kaupungilla illalla, on ihan ok ottaa äiti tai isä seuraksi jos siltä tuntuu.

Olemme lapsia/nuoria pienen hetken. Loppuajan murehdimme, huolehdimme, selitämme, varoitamme ja suodatamme. Ollaan me aikuisia (kun ei muutakaan enää voida) ja annetaan lastemme olla huolettomia höperöjä.

Positiivinen kyttääjä,
Anita

netti- ja facebookvastaava

Wednesday 10 September 2014

#kutsumua ystäväksi

Viime sunnuntaina 7.9. metsä Halimasjärven ympärillä täyttyi satuhahmoista, kun yhdistyksemme perinteinen Elämyspolku polkaistiin käyntiin. Pienet ja suuret satujen ystävät lähtivät metsään seikkailemaan, tällä kertaa tuttujen piirroshahmojen seurassa. Viimeisellä rastilla suosikkihahmonsa lakanaan maalanneet kannattivat Peppiä ja Ninja Turtleseja, Muumeja ja Hello Kittyä, Ankkalinnan väkeä, ja monia muita. Riemun kiljahdukset raikuivat ja hymyt tarttuivat, kun polun tallaajat kokivat yhdessä sadun taikaa. Se jos mikä lämmitti mieltä muuten hiukan viileässä syysaamussa!  

Tuolla polulla jokaisella oli ystäviä - tuttuja piirroshahmoja, pieniä jakamassa toistensa riemua, aikuinen pitämässä kädestä vaikeissa paikoissa, sekä muutama täti ja setä hassuissa hatuissa ja sinisissä liiveissä varmistamassa, että polku on turvallinen. Liekö parempaa asetelmaa kasvaville ihmisen taimille: monet kädet sekä heilahtamassa yhteisiin ylävitosiin, että tukemassa ja turvaamassa matkaa. Samalla tavalla aikuisen - perheen jäsenen, opettajan, tai kerhon vetäjän - tehtävänä on varmistaa, että pienet saavat kokea turvallista jännitystä ja elämysten riemua, ja jakaa sitä ystävien kanssa.

Koulun alku virittää nykyisin aina keskustelun kaveruudesta ja sen kääntöpuolesta, kiusaamisesta. Koulurauha julistettiin 21.8., tämän vuoden teemana on ystävyys ja sen vaaliminen. Jokaisella on oikeus mahtua porukkaan, toteaa Marie Rautava MLL:n blogissa 21.8.2014, ja tästä olen ehdottomasti samaa mieltä: on meidän aikuisten asia varmistaa, että oma jälkikasvumme oppii olemaan rohkeasti ja reilusti kaveri. Jos kiusaamista katsotaan vierestä tai selitetään pois, se hyväksytään hiljaa. Kenenkään ei pitäisi joutua kasvamaan isoksi ilman, että saa kokea toisen asettuvan puolelleen. Se viestii sanattomasti mutta kuuluvasti: sinä olet arvokas, sinä kelpaat.

#kutsumua -kampanja lähti liikkeelle Lukiolaisten liiton tarttuessa tamperelaisen Juho Rädyn siviilirohkeuteen, kun hän puuttui kiusaamistilanteeseen, kertoi asiasta Facebookissa, ja asia sai pian ja pitkään valtakunnallista medianäkyvyyttä. Ilmiö on yksi sosiaalisen median positiivisimpia meemejä pitkään aikaan! Realismi on silti tarpeen - KiVa-koulun asiantuntija Elisa Poskiparta muistuttaa 8.9.2014, että kiusaamista parhaillaan kokevan ei ole viisasta lähteä yksin sosiaalisessa mediassa asiaansa rummuttamaan, sillä se voi kääntyä itseään vastaan. Poskiparta odottaakin kiusaajien ja sivusta katsojien yhtä rohkeaa esiintuloa.

Me MLL:n Aitolahden paikallisyhdistys ry:n kerhoissa tahdomme antaa paikan ystävyyksien rakentamiselle ja yhteisille elämyksille niin perheiden kuin ystävienkin kesken - ilmoittautumiset ovat käynnissä, tervetuloa! Lue lisää kotisivuiltamme tai Facebook-ryhmästä!

Ystävyyttä on monenlaista: pääasia on, että arvostamme toisiamme, ja otamme erilaisuutemme huomioon rikkauksina. Ystävyys on tekoja, ja lapsi oppii ystävyyttä parhaiten aikuisen mallia seuraamalla.

Istu siis sen viereen, joka on usein yksin. Sano "hei", katso silmiin, ja hymyile.
Huomaa hänet - niin tekee ystävä.


- Outi Olkkola

Viestintävastaava